Värikkäitä tuntoaistimuksia?

Muutama päivä sitten rupesin toden teolla miettimään, voisiko meidän poika olla synesteettikko. Koskaan aiemmin en ole tullut asiaa edes ajatelleeksi tai edes tiennyt mitä se on. Ei niin, että sillä sinänsä kauheasti väliä olisi. Kyseessä on suhteellisen neutraali ilmiö - vain hieman erilainen tapa aistia maailmaa. Tosin olen lukenut, että siitä voi olla paljon hyötyä asioiden muistamisessa! Ainakaan siitä ei pitäisi olla juurikaan haittaa. Aistiylikuormitus voi tulla vähän herkemmin (mut niinhän se nyt muutenkin tulee!). Yleensä synesteetikot kuvailevat aistimuksiaan miellyttäviksi tai neutraaleiksi.

Synestesia on yksinkertaistetusti sitä, kun jonkun aistikanavan aistimukset synnyttävät myös toisen aistikanavan alueelle kuuluvia aistimuksia. Joku voi nähdä väreinä kuulemansa sävelet (jotkut tosiaan näkevät silmiensä "edessä" esim. keltaisen kolmion vaikkapa A-sävelen kuullessaan, toisille syntyy vain vahva assosiaatio, että kyseinen A-sävel on keltainen), toiselle äänteet voi olla myös makuja (esim. K-äänne voi maistua mansikalta). Erilaisia mahdollisia yhteyksiä on monia. Synestesiaan liittyy myös aistimusten yhdistäminen opittuihin ja luokiteltaviin asioihin, kuten kirjaimiin, numeroihin, viikonpäiviin, sointuihin jne. Kaikilla vastasyntyneilla on synestesiaa. Synesteetikkojen aivojen hermoverkot eivät ole iän myötä karsiutuneet normaalisti ja joidenkin aivoalueiden välille jää ylimääräisiä yhteyksiä.

En tiedä varmasti, onko pojallani synestesiaa. Epäilykseni kuitenkin heräsi, kun hän viimeksi valitteli sitä, että pesusieneen ei saa laittaa saippuaa*. Kysyin, miksi se tuntuu niin pahalta ja sain vastaukseksi: "koska se on valkoista". Saippua ei oikeastaan edes ollut valkoista, vaan vaaleanruskeaa (tosin sen vaahto kyllä varmaan olisi ollut). Samoin kermavaahto ei kuulemma tunnu suussa kivalta, koska se on valkoista. Olen ajatellut, että ehkä hän yhdistää valkoisen värin jonkinlaiseen kutittavaan tuntemukseen. Myös joidenkin vaatekappaleiden kohdalla olen saanut jonkin värin vastaukseksi, kun olen yrittänyt tiedustella, miksi se ei tunnu hyvältä päällä. Olen vain unohtanut, mitkä värit ovat olleet kyseessä, koska en ole pitänyt asiaa tärkeänä. Tästä eteenpäin taidan haastatella poitsua vähän useamminkin...

Koska vaahdot nyt yleensä ovat valkoisia, eikä väriyhteys siinä tapauksessa ole synesteetikkojen tapaan ihan random (vaan saattaisi olla opittu mielleyhtymä), toinen vaihtoehto synestesian sijaan voisi olla se, että hän on myös visuaalisesti herkkä. Ehkä hän ei vain yksinkertaisesti pidä valkoisesta väristä. Visuaalinen herkkyys olisi hyvin saattanut jäädä huomaamatta, koska kuulo-, tunto-, vestibulaarinen ja propriosepitiivinen aisti ovat olleet niin merkittävästi yliherkkiä, ainakin kun viimeksi testattiin. Nyt saattaisi tulla erilainen tulos. Synestesia on kuitenkin esim. autisteilla huomattavasti yleisempää kuin koko väestöllä. Jopa 20% autisteista on synesteettikkoja, ja olisikohan autisteista noin 80 prosentilla (älkää ottako tätä totuutena, mutta tätä luokkaa) myös SI-häiriö. En sitten tiedä, mitkä olisivat synesteettikkojen prosenttimäärät pelkässä SI-häiriössä ilman autismia. Ehkä jotain samaa?

Oli synestesiaa tai ei, kiinnostuin selvittämään asiaa lisää, koska kyseessä on kiintoisa ilmiö. Ja mikäli hänellä synestesiaa on, äitinä olen kiinnostunut ymmärtämään lastani mahdollisimman hyvin. Sitten tietäisin vielä paremmin esim. minkälaisia vaatteita kannattaa ostaa ja mitä asioita kannattaa välttää. Ja oishan se nyt kiva, jos voisi kutsuilla sanoa, että "poikani ei ole nirso, valkoinen väri vain kutittaa kitalakea".

PS. Jos synestesia kiinnostaa, suomenkielinen wikipedia on sitten ihan peestä. Käyttäkää englanninkielistä. Minunkaan tietoni eivät siis ole vielä tätä laajemmat, mutta ajattelin kyllä lainata kirjastosta jonkun kirjan aiheesta, kunhan ehdin.

PPS. Jos haluatte kokeilla, miltä se tuntuu, käyttäkää LSD:tä. Se palauttaa aivot "vauvankaltaiseen" tilaan. Tai sitten älkää kokeilko... ;)

*Älkää nyt vain antako mulle luentoa siitä, miten lapsen herkkä iho ei tarvitse saippuaa, eikä sitä tarvitse pestä pesusienellä. Kestin jo yhden illan sitä, että mun kysymystäni kommentoitiin vertaistukiryhmässä jatkuvasti aiheen vierestä. Toimintaterapeutin vinkkejä olemme käyttäneet sensorisen integraation parantamiseksi, sienen tapauksessa noin kerran viikossa. Tiedän, etteivät näin pienet tarvitse saippuaa ja sientä, ja jos kenenkään iho alkaa näyttää ruttoiselta, lopetamme toiminnan välittömästi ja jatkamme vain neitseellisellä vedellä suihkuttaen tai viemme sairaalaan, mikäli oikea ruttoepidemia on kyseessä.