Mammaystävyydestä

Eräs mammaystäväni on parin viikon päästä muuttamassa Alankomaihin pysyvästi. Olen haikeana miettinyt yhteisiä muistojamme niiltä neljän vuoden ajalta, kun me ollaan tunnettu.

Kaikki, joilla on vauvoja ja/tai pikkulapsia, ovat huomanneet, että nehän ovat kuin koiria. Ainakin mitä tulee kodin seinien ulkopuolella liikkumiseen. Vaikka ennen lapsiakin juttelin jonkin verran tuntemattomien kanssa, niin lasten kanssa ei montaa päivää ole ollut, jolloin minulta ei oltaisi tultu kyselemään jotakin minun lapsistani.

Jutteleminen ja pintapuolinen tutustuminen on siis äideille helppoa, mutta entä ihan ystävystyminen? Tutustuin nicaragualaiseen mammaystävääni leikkipuistossa paria kuukautta myöhemmin kuin olimme juuri palanneet Irlannista Suomeen. Oikeastaan tutustuin ensin hänen mieheensä, sitten hänen anoppiinsa ja lopulta häneen itseensä.

Siinä vaiheessa, kun esikoiseni oli noin vuoden ikäinen, olin aika innostunut itse juttelemaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Minua ei haitannut vielä siinä vaiheessa keskustelut univajeesta ja rintaruokinnasta – olivathan ne ajankohtaisia minullekin! Lisäksi Irlannissa olin niin tottunut juttelemaan kaikkien kanssa, että tapa siirtyi joksikin aikaa myös Suomeen. Ajan mittaan suomalaistuin ja käännyin uudestaan sisäänpäin.

Kuitenkin huomasin pian, että meillä on nicaragualaisen ystäväni kanssa muutakin puhuttavaa kuin lapsen pituus ja ruokailutottumukset. Molemmilla oli tutkija-apurahoja jatkuvasti hakeva tutkijamies, jotka siihen aikaan tekivät paljon töitä kotona. Molemmat meistä oli kandidaatintutkinnon suorittaneita, joilla oli kuitenkin maisteriopinnot vielä kesken, ja alatkin liippasivat edes jotakuinkin läheltä. Meillä oli suurin piirtein saman ikäiset pojat ja myöhemmin olimme samaan aikaan uudestaan raskaana ja molemmat saivat myös tytöt. Meillä oli myös joitakin yhteisiä mielenkiinnon kohteita, kuten tanssiminen. Jaoimme toistemme kanssa iloja ja suruja. Meillä oli siis paljon muutakin puhuttavaa.

Olen tullut siihen tulokseen, että yksi iso syy siihen, miksi hoitovapaa-aikaisesta ystävästä voi tulla niin tärkeä, on sen merkitys omalle jaksamiselle. Silloin kun väsymys oli kaikkein syvintä, eikä olisi yhtään huvittanut nousta sängystä ylös, oli mukavaa, jos pystyi motivoimaan itseään päivän ohjelmalla. Treffit kivojen ihmisten kanssa sai muistamaan, miksi tänäänkin kannattaa nousta ylös. Mammaystävästä sai myös vertaistukea. Ja kyllä hänessä ihmisenä oli jotakin ihan poikkeuksellisen lämminhenkistä.

En ikinä unohda niitä hetkiä, kun syvimmästä uupumuksestani huolimatta jaksoin mustine silmänalusineni työntää rattaita ylämäkeä 20 min. heidän kotiovelleen ja vastaan tuli halaten värikkääseen asuun pukeutunut kiharapäinen nainen, joka tarjosi minulle maailman parasta nicaragualaista kahvia. Hänen kanssaan nauraessa tuntui kuin jokainen solu kehossa olisi herännyt uudelleen henkiin.

Hän ei toki ollut ainoa mammaystäväni, mutta se kaikkein merkittävin. Siskoni ja serkkuni olivat tietysti myös mammaystäviäni, koska olen ollut myös heidän kanssaan samaan aikaan hoitovapaalla. Kävin myös todella paljon läheisessä avoimessa päiväkodissa, jossa juttelin päivittäin muiden äitien ja isien kanssa. Siellä oli lastentarhanopettaja, joka piti muskaria, askartelua, temppurataa ym. lapsille.

Mielestäni jokainen äitiys-, isyys,- vanhempain- ja hoitovapaalla oleva vanhempi tarvitsee mammaystävän tai isäystävän. Ne ovat isovanhempien lisäksi iso jaksamista tukeva tekijä. Jos sinulla on jo sellaisia, onneksi olkoon! Mikäli sellainen sinulta vielä uupuu, osallistu aktiivisesti kaikkeen paikkakunnalla tarjottavaan toimintaan ja juttele ihmisille aktiivisesti. Usein se jää tasolle: ”mikä sun lapsesi nimi on ja kuinka vanha se on”, mutta sekin tekee hyvää ja koskaan ei voi tietää kehen tutustuu. Minäkin juttelin varmaan satojen äitien kanssa ja vain yhdestä tuli ystäväni.

Pyydä rohkeasti vanhemman puhelinnumeroa, jos huomaat lapsesi viihtyvän jonkun tietyn lapsen seurassa. Lapsellekin on kivaa, jos puistossa on vastassa tuttuja kavereita. Jos olet ulkona tutustunut uusiin ihmisiin, voit kutsua ne teille kotiin myös. Ja kun olet tutustunut uuteen ystävääsi, sen kanssa voi tavata myös ilman lapsia. On ihan mukava käydä välillä tuulettumassa leffassa tai baarissa aikuisten kesken ja kerrankin voi jutella ilman sataa keskeytystä.

Nyt vaan mietin, milloin sitä varaisin lentoliput Nijmegeniin…