Paluu arkeen

Niin se aika vierii. Kesäloma tuli ja meni. Kohta lapset ovat olleet jo pari viikkoa päiväkodissa ja yhtäkään blogitekstiä en ole vielä tähän mennessä ehtinyt rustata. On ollut paljon järjesteltäviä asioita (niihin sen tarkemmin menemättä) ja elämä on taas tuntunut aika kaoottiselta. Kesäloma oli ihana ja virkistävä. Harrastimme vähän kotimaanmatkailua majatalossa nukkuen ja vietimme aikaa molemmilla sukumökeillä. Näiden lisäksi vietimme myös hieman kaupunkilomaakin. Vaikka lasten kanssa olikin ihanaa lomailla, niin kyllä tämä yksinolokin tuli selkeästi tarpeeseen.

Vietimme myös SI-pojan 5-vuotissyntymäpäiviä pari päivää päiväkodin alettua. Lasten kutsut ovat vielä järjestämättä, koska olemme odotelleet, että kaikki loputkin kaverit palaavat lomiltaan. Olin jo varautunut järjestämään kaiken itse, mutta onneksi poika on haluamassa Hop lop -synttärit, koska oli jonkun kaverinsa sellaisilla. Vähemmän järjesteltävää meille vanhemmille ja sokerihumalaiset lapset saavat mennä kuluttamaan energiaansa trampoliineihin ja kiipeilytelineisiin. Nähtäväksi jää, miten pojan pää kestää elämänsä ekoja kaverisynttäreitä…

Loma ja arki - molemmissa on puolensa, kun erityislapsiperheen haasteita miettii. Olla nyt kiireettömästi päivät pitkät luonnonhelmassa leikkimässä, kalastelemassa, marjoja poimimassa ja vedessä polskimassa. Aikuinen saa kyllä olla koko ajan vahtimassa ja omaa aikaa ei juuri ole. Rutiinittomuus on asia, joka tuntui isompaa hämmentävän ajoittain. En tiedä, olisiko viikkokalenteri ja kuvatuet pitänyt ottaa mukaan mökille. Etenkin niinä hetkinä, kun poitsu valitteli tylsyyttä ja ettei ole mitään tekemistä, hän oli kiinnostunut siitä, kuinka monta päivää on vielä jäljellä mökillä ja visuaalinen tuki olisi ollut hyvä. (Toki fiksumpana ihmisenä olisin ottanut paperilehtiön ja kynän käteen, mutta olin itsekin aika lomamoodissa.) Olin kuitenkin päättänyt, että nyt ollaan lomalla myös kaikista kuvista ja kalentereista, ja joka tapauksessa molemmat lapset tuntuivat suurimman osan ajasta nauttivan olostaan mökillä. Luonnon rauhoittava vaikutus on kyllä iso tekijä. Minullekin iski taas se haave, että jonakin päivänä me muutetaan jonnekin vähän enemmän maalle tai pienemmälle paikkakunnalle.

Mutta jos jotain tästä lomasta opin, niin helle – se ei sovi meidän pojalle. (Eikä minulle.) Onneksi se on jo hellittänyt. Lomalla tuli myös syötyä ihan liikaa makeaa. Vieroitus on kuitenkin onnistunut pikkuhiljaa. Enää lapset eivät kysy automaattisesti päivällisen jälkeen, että mitä on jälkiruuaksi. Helteiden vähennyttyä, myös jatkuva jäätelön kaipuu on laantunut. Helteellä juotiin enemmän mehua, mutta molemmat lapset ovat ottaneet veden ja maidon tyytyväisinä vastaan taas.

Molemmat ovat olleet väsyneempiä päiväkodin alettua. Ryhmän vaihdos isommalla ja suuri määrä uusia ihmisiä pienemmän vanhassa ryhmässä taitaa rasittaa jonkin verran molempia näin alussa. Täytynee vielä aikaistaa nukkumaanmenoa entisestään, kun tänäkin aamuna sain vedettyä isomman sängystä väkisin siinä vaiheessa, kun oli jo ihan pakko nousta ja aamutoimien tekemisessä jo kiire. Ylipäänsä tästä eteenpäin pitäisi myös entistä enemmän kiinnittää huomiota rauhoittumiseen, koska päiväkotikuviot selvästi kuormittavat nyt ja paljon.

Lapset, etenkin vanhempi, innostui kesän aikana sellaisista lapsille suunnatuista ohjatuista mielikuvitusmatkoista, jotka löysin YouTubesta. Kertoja antaa yleensä alussa ikätason mukaisesti ohjeita myös hengitykseen ja rauhoittumiseen, mutta aika pian alkaakin mielikuvitusmatka. Musiikit taustalla ovat ihania yleensä ja kertojan ääni on miellyttävä kuunnella. Etenkin isompi tykkää nykyään kuunnella näitä nukkumaan mennessä. Tekijän nimi on Kuparikettu ja hän tekee rentoutus- ja meditaatioäänitteitä myös aikuisille. Vahva suositus kaikille. Ei vain erityisperheille.

Jatkossa kirjoitan varmaankin jollakin teemalla aina, mutta piti laittaa tällainen päiväkirjamainen blogiteksti loman jälkeen merkiksi siitä, että elossa ollaan! Mukavaa syksyn alkua kaikille!