Syy, miksen ole jo räjäyttänyt maapalloa tähän mennessä, on nämä! Pelastus! Peltorit ovat lapselle ja korvatulpat minulle. Ei meillä nykyään ole mitenkään koko ajan meteliä, mutta silloin kun on, niin nämä ovat korvaamattomat. SI-lapsi ei oikeastaan enää tykkää käyttää näitä kuulosuojaimia ja hän tuntuu nykyään kestävän paremmin kovia ääniä kuin ennen. Ja jos ei jostakin äänestä tykkää, niin peittää käsillä korvansa sitten. Esimerkiksi paloharjoitus päiväkodissa ei aiheuttanut enää paniikinomaista itkukohtausta, vaan hän oli tänä syksynä ihan feng shui sen asian kanssa.
Nykyään noi omat korvatulpat ovat tärkeämmät kuin koskaan. Lasten saamisen myötä olen joutunut pohtimaan myös itseäni ja olen pistänyt merkille, että taidan olla itsekin jossakin määrin herkkä äänille. Tai jos en ole, niin mun aivojen melunsietokeskus on aikoja sitten ylikuumentunut ja mennyt oikosulkuun, ja jos en ole ollut aiemmin herkkä äänille, niin nyt olen. Olen kuitenkin huomannut, että mun on helpompi olla suuttumatta ja hoitaa kaikenlaisia tilanteita tyylikkäästi, jos mulla on korvatulpat. Hirvee meteli tekee mut vihaiseksi. Kuulen kuitenkin lasten normaalin puheäänen korvatulppien läpi. Ja aiemmin, kun lainasin joskus lasten peltoreita, niin lapset ottivat (ymmärrettävästi) sen sellaisena keskisormen näyttämisenä. Että äiti ei nyt halua kuunnella teitä yhtään. Sit jos otin lapsen syliin sen merkiksi, että ei äiti oo nyt vihainen, äiti ei vaan jaksa meteliä, niin se kova kupu osui aina jotakuta naamaan.
Tämä menee nyt vähän sivuraiteille, mutta olisi kyllä vähän outoa, jos olisin ääniyliherkkä ollut koko ikäni, koska luulisi, että olisin huomannut sen jo ennen kuin mulla oli lapsia. Olen kasvanut viisihenkisessä musiikkia rakastavassa perheessä ja koska kaikilla musiikkimaut ovat menneet vähän kausittain (itsekin olen kuunnellut kaikkea Apulannan ja Phantom of the Operan väliltä) niin perheen yhteisten hetkien lisäksi on ollut hetkiä, kun kaikki ovat linnoittautuneet omiin huoneisiinsa kuuntelemaan omaa musiikkiaan. Seinät eivät tietenkään olleet vanhassa puutalossa (joka on tätä nykyä purettu ja rakennettu uusi tilalle) täydellisen äänieristävät. Oli se kakofonia joskus vähän häiritsevää, jos itellä oli joku jazz-kausi menossa ja seinän takaa kuului täböllä goa trancea, mutta en mä kertaakaan kokenut, että meteli olisi häirinnyt mua liikaa.
Mutta enivei, kun muutin pois kotoa, hiljaisuus häiritsi mua jonkin verran. Kaipasin monta vuotta elämän ääniä taustalle. Keskityin paremmin hälyisässä paikassa. Tein mielelläni läksyjä vaikka kahvilassa tai jopa baarissa, jotta taustalla olisi mukava puheensorina. En ikinä unohda, miten sain rutistettua jonkun työelämäkurssin 7-sivuisen portfolion yhdessä illassa yksin baarissa vain olut ja läppäri seuranani juhlapukuisten ihmisten ympäröimänä ja sain sen palautettua kolme minuuttia ennen deadlinea. Nykyään oon ihan että "V***u kun ton tyypin pitää jauhaa purkkaa noin äänekkäästi kirjastossa! Eihän täällä pysty kukaan keskittymään!" En tiedä, mitä mulle on tapahtunut ja meneekö se joskus ohi. Ehkä pitää ottaa jatkossa korvatulpat mukaan kirjastoonkin. Ja mulla oli kesällä noin 2-3 kk ajanjakso, jolloin ensimmäistä kertaa elämässäni ei oikein huvittanut kuunnella musiikkia. Tuntui, että korvat ei jaksa nyt mitään ylimääräisiä ääniä, ei mitään sellaisiakaan, joista normaalisti nautin. Nyt on taas musiikki takaisin kuvioissa. Mutta takas asiaan!
2) Painopeitto
Niin siis mikä on painopeitto? No se on painava peitto tietysti. ;) Se on sellainen terapiapeitto, jonka on tarkoitus antaa syvätuntoaistimuksia, mitkä lisäävät mielihyvähormonien tuotantoa aivoissa. Nyt mä härskisti copypastetan jostain mainoksesta (Onks tää laillista? Sanokaa joo.) "Painopeitto on terapeuttinen, painava peitto. Se on notkea, hyvin kehon ympärille muotoutuva ja lämmin. Näin ollen painopeiton paino rauhoittaa, lievittää ahdistusta ja helpottaa levottomuutta. Tasainen paino kehon ympärillä rentouttaa ja luo turvallisen olon. Myös kehon raajojen tuntemus ja hahmottaminen lisääntyy. Painopeiton vaikutuksia ovat mm.: motorinen rauhoittuminen, psyykkinen rauhoittuminen, turvallisuuden tunteen syntyminen, keskittymisen helpottuminen, stressin lievittyminen ja unensaannin helpottuminen."
Se lupaa paljon. Tieteellinen näyttö vaikutuksista kai puuttuu. Mutta mahdolliset lumevaikutukset ovat kyllä todellisia nekin. Kyllä musta tuntui silloin, kun me sellainen lahjaksi saatiin, että oli sillä jotain vaikutusta ainakin pojan unen laatuun, mutta ei yksi peitto tietenkään kaikkia ongelmia poista. Nämä on muuten ihan sikakalliita, mutta sellaisen voi tehdä myös itse. Tavallisen peiton tilkkuja voi täyttää vaikkapa makaronilla. Mutta oli ihan kiva saada tällainen lahjaksi, koska minä en edes omista ompelukonetta. Ja näissä on tosiaan hintaeroja. On eri juttu maksaa peitosta 150€ tai 400€. Ennen vanhaan muuten valmistettiin useammin sellaisia painavia täkkejä. Miksiköhän sellaisia ei nykyään enää valmisteta? Mutta sellainen käy tarkoitukseen hyvin myös. Muitakin painotuotteita valmistetaan: painoliivejä, painopehmoleluja yms. Painopehmolelun voi tehdä itse niin, että tyhjentää vaikka nallen käsistä ja jaloista sitä fyllinkiä ja laittaa jotain painavampaa tilalle.
Ja syy, miksi "Vuoden äiti" -palkinto ei tule tänäkään vuonna tähän osoitteeseen, on se, että meillä on nukuttu painopeiton kanssa. Ei tosin nyt moneen kuukauteen - kesän kuumuudenkaan takia. Mutta mulla oli mennyt ihan ohi (uskallan tunnustaa tämän, koska olen törmännyt siihen, että on muitakin, jotka ovat tehneet saman mokan), ettei sen kanssa oikeastaan saisi nukkua, vaan sitä pitäisi pitää vaikka noin 20 min. ja sitten vaihtaa toiseen peittoon. Painopeitto on niin tiukkaa tavaraa, että jos sen vetää pään yli, niin sen alla hengitetään tasan niin kauan kuin happi riittää. Onneksi oon kuitenkin mennyt aina katsomaan, että onko peitot hyvin ja kaikki ok sen jälkeen kun lapset ovat jo nukahtaneet. Ja jos meidän lapset eivät nuku läpi yön omassa sängyssään, niin heräävät noin kerran yössä ja kömpivät mun kainaloon jatkamaan uniaan. Nuoremmalla on ollut vain tavallinen peitto. Aikuiset voivat varmasti toki nukkua painopeiton kanssa, koska osaavat varoa. Tiedän kyllä, että meidän poika tarvittaessa jaksaa nostaa sen pois päältään, että ei se nyt niin painava ole. Mutta herääkö happivajauksessa sen tekemään? Hui! Jatkossa käytämme sitä oikein. Kerron vain, jotta muut välttäisivät saman mokan.
3) TimeTimer
Tää olis kyllä kuulunut tonne visuaalisen tuen osastoon. Tosi kätevä käytettävissä olevan ajan havainnollistamiseen lapselle. Meidän aiempi tosin meni rikki, kun se tippui lattialle, ja olemme olleet jonkin aikaa tavallisen munakellon varassa. Nyt vasta sain tilattua uuden. Toki tavallisellakin munakellolla voi jakaa aikaa esim. sisarusten kesken. Kumman vuoro on tehdä jotain juttua tai leikkiä jollain lelulla. Mutta tämä visuaalinen lisä auttaa ajan tajun kehittymisessä. Jos aamupalan syöminen ei ota edistyäkseen, niin lapselle voi laittaa sen TimeTimerin siihen pöydälle ja näyttää, että tämän verran sulla on aikaa syödä ja sitten mennään hampipesulle riippumatta siitä, onko syöty vai ei. Ja siitä voi sitten seurata ihan visuaalisesti ajan kulua. Siis joillakin SI-lapsilla on todella suuria vaikeuksia syömisen kanssa suun motoriikan tai yliherkän haju- ja makuaistin vuoksi. Joillekin on ihan hirveä kammotus, jos ruoka-aineet osuu yhteen tai on vääränlainen koostumus ja herran tähden jos siellä on jotain klimppejä tms. Syöminen ei ole kuitenkaan meidän esikoisen ongelma. Meillä nuorempi lapsi on se huonompi syömään. Meidän SI-pojalla on enemmänkin vaikeuksia keskittymisessä ja toiminnanohjauksessa, johon TimeTimer auttaa oikein hyvin. Myöhemmässä iässä voidaan sit näyttää sillä peliaikaa tai milloin pitää viimeistään alkaa lähteä kouluun.
4) Stressilelu
Stressipallon tai jonkin muun stressilelun näpertely ihan oikeasti auttaa rauhoittumaan ja keskittymään. Sellainen nyppyläpallo olisi myös oikein hyvä. Olen aikeissa ehkä hankkia myös jonkun purukorun tms. Poika on kiintynyt yhteen stressipalloon, joka on alunperin aikuisille hankittu, mutta tällä osa-alueella voisi tehdä uusia hankintoja taas.
5) Rentoutusäänitteet
Kerroinkin jo jossakin aiemmassa postauksessani, että meidän lapset on tykästyneet YouTubessa sellaisen tekijän kuin "Kuparikettu" äänitteisiin. Niitä kuunnellaan lähinnä nukkumaan mennessä. Musiikit taustalla ovat yleensä tosi kivoja, kertojalla on miellyttävä ääni ja mielikuvitusmatkat ovat olleet tähän mennessä hyviä kaikki. Ei me olla kaikkia vielä kuunneltu, koska lapset tykkää yleensä kuunnella joka ilta samaa juttua parin viikon ajan, kunnes vaihdetaan johonkin uuteen. Alussa saattaa tulla ikätasoisesti vähän ohjeita hengitykseen ja rentoutumiseen, mutta hyvin lyhyesti ja se varsinainen mielikuvitusmatka alkaa tosi nopeasti. Meillä on tykätty sellaisista kuin "Metsätontut", "Mikä-Mikä-Maa" ja "Lennetään mielikuvitusmaailmaan".
Ihan varmasti unohdin jonkin jutun listasta, mutta ei se mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti