Jostakin on aloitettava...

Uuden blogini otsikko ei ole kovin informatiivinen. Myönnän. Mutta sopivan otsikon keksiminen on haastavaa. Etenkin kun monet hyvät otsikot on usein jo viety. Tällä blogilla ei ole mitään tekemistä sen elokuvan kanssa. Täällä eivät yksisarviset myöskään iloisesti hyppelehdi sateenkaaren päällä, eivätkä selvänäkijäeukot ennusta kristallipalloista.

Blogin tarkoitus on pohtia elämää aistisäätelypulmaisen lapsen äidin näkökulmasta. Toimia vertaistukena muille äideille ja isille, joilla on aistipulmilla varustettuja lapsia, sekä levittää tietoa eräänlaisesta erilaisuudesta niille, joilla ei ole henkilökohtaista kokemusta aiheesta. Tämän lisäksi blogin on tarkoitus toimia terapiana minulle itselleni. Lue: siirtää aivo-oksennukset pois Facebookista.

Sopivaa otsikkoa miettiessäni käväisin Wikipediassa katsomassa, mitä siellä kuudennesta aistista sanotaan. "Kuudes aisti tarkoittaa kykyä aavistaa asioita intuitiivisesti tai vaistonvaraisesti. Muut viisi aistia ovat haju, kuulo, maku, näkö ja tunto." Ja paskat. Siis nuolle viidelle aistille. Tai ehkä tämä on totta niille, joiden aistijärjestelmä ja aivot toimivat oletetusti.

Näiden lisäksi on myös vestibulaarinen aistijärjestelmä eli painovoima- ja liikeaistijärjestelmä, sekä proprioseptiivinen aistijärjestelmä eli lihaksien ja nivelien asento- ja liikeaistijärjestelmä. Kun ne toimivat niin kuin pitää, niiden olemassaoloa ei edes tiedosta. (Silti ihmettelen, että koulussa opetetaan ihmisellä olevan viisi aistia.)

Tässä yhteydessä ei kuitenkaan ole mielekästä ruveta luennoimaan aiheesta, vaan suosittelen lämpimästi lukijaa ihan vaikka googlaamaan tai lainamaan kirjoja aiheesta, mikäli asia koskettaa itseä, läheistä tai asia muuten vain kiinnostaa. Oikeastaan ymmärtääksesi, mistä minunkin lapseni haasteissa on kyse, laita googleen hakusanoiksi:"sensorisen integraation häiriö" tai "sensory processing/integration disorder". Jokainen lapsi on kuitenkin omanlainensa ja kahta samanlaista SI-lasta ei löydy. Meidän vipeltäjällä haasteita tuottavat yliherkät kuulo- ja tuntoaisti, kuten myös vestibulaarinen ja proprioseptiivinen aisti. Motorisiin ongelmiin on onneksi toimintaterapia alkamassa.

Syy miksi valitsin kuudennen aistin otsikokseni, ei oikeastaan liittynyt lapseen, vaan itseeni. Minulla ei ole SI-häiriötä, enkä minä väitä omaavani yliluonnollisia kykyjä, mutta erityisen lapsen vanhemman tuntosarvet ovat aina vähän kohollaan. Jos niitä ei ollut olemassakaan ennen lapsen syntymää, niin viiden vuoden aikana ne ovat varmasti kasvaneet kuuhun asti. Joka päivä saa arvailla, että mistäs nyt tuulee ja mikä siihen auttaisi. Tapahtuiko päiväkodissa jotain ikävää, jännittävätkö viikon päässä olevat kemut, häiritseekö pesukoneen ääni vai ovatko kalsarit vaan huonosti?

Kertoisin mielelläni enemmänkin, mutta nyt aika loppuu kesken. Mutta kuten sanoin, jostakin on aloitettava... Voi olla, että otsikko vielä muuttuu tai perustankin vielä toisen blogin. Aloittelevana blogin kirjoittajana valitsin myös valmiin pohjan taustaksi. Blogin ulkoasu tulee varmaan vielä elämään. Mutta toistaiseksi taustakuva, jossa on kuva lapseni lempikukasta saa kelvata. Hän voisi hyvin viettää tunnin voikukkien keskellä. (Ei ihme, että lempiväri on keltainen.) Kesällä minulla ei ole hirveästi aikaa kirjoittaa, mutta kyllä tästä ajan kanssa blogi vielä tulee.

Cheers!

PS. Haluan varjella lapsen yksityisyyttä, joten kirjoitan pelkällä etunimellä.